Hanna Paavilainen

Apua, olen perfektionisti!

sunnuntai 13 lokakuuta, 2019 @ 13.02
0
Esikoisen viisivuotisneuvolassa tartuin aulassa puolihuolimattomasti Kaksplus -lehteen ja silmäilin artikkelia perfektionismista.

Olen toki aiemminkin tiedostanut suorituskeskeisen luontoni, mutta oli pysäyttävää lukea lista perfektionismin piirteistä ja laittaa rasti melkein jokaisen kohdalle. En esimerkiksi ole tajunnut, että kyvyttömyyteni tehdä nopeita päätöksiä on yksi perfektionismin ilmenemismuoto. (Olen lähinnä pitänyt sitä hurmaavana hämäläisyytenä, heh.) Olen blokannut ajatuksen perfektionismista sillä verukkeella, että en pidä itseäni läheskään täydellisenä. Ilmeisesti kuitenkin itsensä täydellisenä pitäminen ja itseltään täydellisyyden vaatiminen ovat kaksi eri asiaa. Uskomatonta, miten sokea voi itselleen olla.

Kunnon perfektionistina aloin sitten moittia itseäni perfektionismista. Häpesin itseäni, vertailin itseäni muihin. Miksi et ole niin kuin tuo naapurin mamma, joka on niin rento ja cool! Kunnon suorittajana aloin suorittaa epäonnistumisia (Ikään kuin niitä pitäisi erikseen suorittaa) ja aloin suorittaa rentoutta (rentoudu nyt heti, huusin itseäni piiskaten). Uskomatonta, miten sokea sitä voi omalle tekemiselleen olla.

Jos olisin malttanut lukea Kaksplussan artikkelin loppuun asti, olisin ehkä astetta nopeammin tajunnut, ettei suorittajuus häviä suorittamalla lisää. On otettava järeämmät keinot käyttöön: lempeys, armo ja itsensä hyväksyminen. Uskomatonta, miten vaikeaa.

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D