Hanna Paavilainen

Äitiys ei tule yksin

sunnuntai 06 tammikuuta, 2019 @ 20.32
0
Se oli se syksy, kun Kaisa kärsi kolmatta virtsaputkentulehdusta putkeen. Teologisen tiedekunnan kirjaston lukusalissa Aleksanterinkadulla oli hiljaista ja Kaisa kiemurteli tuolillaan. Kärsivällisyys petti ja Kaisa parahti niin, että lukusalista käytävälle asti kaikui: ”Ai v***u tän pillun kanssa on vaikee elää!”.

Jostain pölyttyneiden kirkkoisien elämänkertojen takaa kuului möreä, sympatiseeraava, ääni: ”No älä muuta sano”.

Tästä on tullut lentävä lauseemme. Aina, kun tulee puhetta sukupuolten välisestä epätasa-arvosta, gynegologisista ongelmista, naisen ja miehen eroista, hormoneista, parisuhdeongelmista tai oikeastaan mistä tahansa, voi todeta lopuksi: "V***u tän pillun kanssa on vaikea elää".

Tämä lause on ollut erityisen kovassa käytössä äidiksi tulon jälkeen. Kaksi raskautta ja kaksi sektiota ovat jättäneet jälkensä kehooni. Jokaisen arven ja rypyn vielä kannan ylpeydellä. Ne ovat merkkinä oman elämäni ja kahden pienen pojan elämän jäljistä, mutta kipujen ja kiristyksien kanssa elo ei ole hyväksyttävää. Raskauden aikana keho käy läpi valtavan mullistuksen: lihakset ja elimet liikkuvat pois paikaltaan. Raskaudesta palautuminen ei käy ihan itsellään. Täytyy tehdä töitä sen eteen.

Entinen työkaverini luki itsensä äitiysfysioterapeutiksi ja Jannalla on tomera asenne työssään: hoidetaan sinut kuntoon! Jotenkin julkisen terveydenhuollon puolella on saanut sellaisen kuvan, että erilaiset kolotukset vain kuuluvat äitien elämään, mutta Janna ei sitä hyväksy, mikä on huojentavaa kuulla. On paikka, jossa minut otetaan vakavissaan!

Ennen Jannan vastaanotolle menoa luulin lantionpohjan lihasteni olevan ihan hyvässä kunnossa. No eipä se ihan niin ollut. Olin lintsannut niiden treenaamisesta ja siirtynyt suoraan vaan leuanvetoihin. Jannalta sain onneksi hyvät ohjeet myös lantionpohjan lihasten kotihoitoon. Minulle tuli myös aivan uutena tietona, että SEKTIOHAAVA TARVITSEE KÄSITTELYÄ. Jos ei sektiohaavaa tai epparihaavaa käsittele, se saattaa aiheuttaa kinnikkeitä ja kipuja kroppaan, Janna valisti. Miksei synnytyslaitoksella kerrota tästä mitään?!? Sen jälkeen, kun saa vauvan saateltua ulos maailmaan, tuntuu julkinen terveydenhuolto olevan kiinnostunut lähinnä vauvan hyvinvoinnista - mikä tietenkin on hieno asia - mutta eikö äidin hyvinvointi olisi myös yhtä tärkeää?

Lentävä lauseemme teologisen kirjastosta elää edelleen. Mutta ei sen niin pitäisi mennä. Kannattaa hoitaa itsensä kuntoon, niin elämä (jopa pimperonkin kanssa) on aika paljon helpompaa.

äitiysfysioterapia

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Kerron mielelläni lisää kokemuksia äitiysfysioterapiasta. Laita viestiä kommenttikenttään tai sähköpostiin. Tai varaa suoraan aika itse mestarille, Jannalle.
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D