Hanna Paavilainen

Hyvin pieni elämä

sunnuntai 16 syyskuuta, 2018 @ 10.05
0
Tämän kuun alussa piti laittaa pitkästä aikaa virkapaita päälle, kun Helsingin piispa kutsui kaikki alueensa papit koolle. 500 pantapaitaa valloitti Senaatintorin hetkeksi.

Tapasin paljon vanhoja tuttuja. Minua vähän hävettää, kun joku kysyy "Mitä kuuluu?". "Hyvää kiitos" on kai käypä vastaus, mutta jos kysyjä onkin kuka tahansa lähikaupan kassaa läheisempi tuttava, niin mieli tekisi vastat hieman laajemmin.

MUTTA minkäs teet, kun ei kuulu MITÄÄN?


Kun katsoi sitä 500 henkeä, ei voi olla oikein muuta kuin alkaa uskoa johdatukseen. Niin monta oikeeta tyyppiä oikeella paikalla. Tekevät tärkeitä asioita, taistelevat oikeudenmukaisuuden puolesta, yrittävät saada vähän enemmän taivasta tähän välillä niin armottoman maan pinnalle.

On joskus vaikea nähdä omaa johdatustaan arjessa. Elämäni on tällä hetkellä hyvin pientä. Keitän aamupuurot ja jos sitä jää tähteeksi, pyöräytän siitä rieskat uunissa. (Jos puuroa tai mitä tahansa sosetta jää koskaan tähteeksi, siitä saa makoisat rieskat lisäämällä siihen kananmunaa sekä jauhoja, sitten viskaa uuniin.) Nostan pudonneen sukan lattialta tusinan kertaa päivässä. Rapsutan pöydän pinnasta epämääräistä kuivunutta töhkää. Tähänkö Jumala on mut kutsunut?

Ja samalla - olen ehkä onnellisempi kuin koskaan. Ei elämän tämän suurempaa juuri nyt tarvitse ollakaan. Pieni elämä ei tarkoita merkityksetöntä elämää.

Kun mietin näitä johdatusasioita (tai elämää ylipäätään), toivon rukoilen vain, että silmäni aukenisivat näkemään sen - JA VAIN SEN, ei mitään muuta - kun mikä oikeasti on tarpeellista.
Hanna Paavilainen
Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentti*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D