Hanna Paavilainen

Tulkintaeroja

sunnuntai 26. elokuuta, 2018 @ 22.01
2
Istumme naisten kesken terassilla viinilasit kädessä täydellisen joutilaina ja kylläisinä hetki sitten nautitusta ateriasta. Ohi kulkee ystäväni äiti ja huokaa "Ihana tuo sinun mies, hän tiskasi kaikki astiat".

Miten tämä lause tulkitaan kuulijoiden kesken?

Rouva A: "Kyllä minussa vain pieni feministi herää! Jos olisin siellä tiskaamassa, niin kehuisiko kukaan, kuinka ihana olisin? Ei kehuisi! Mutta kun MIES tiskaa, niin johan hänelle ollaan ripustamassa kultamitalia kaulaan."

Rouva B (kommentoijan tytär): "Jaaha. Ei sitä saa hetkeäkään rauhassa istua, kun tullaan jo vihjailemaan ei-niin-hienovaraisesti, että pitäisi siivota, tiskata ja kuurata. Voi prkl!"

Rouva C: "Ai, joku on tiskannut? Ai kun kiva!"

Rouva D: "Laadi-laadi-laa, aurinko paistaa, viini on hyvää, trallallaa."

Mikä näistä tulkinnoista on oikea?
Tulkintaeroja


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Matkakokemuksia: Tallinna, Eesti

sunnuntai 19. elokuuta, 2018 @ 23.39
0
Mies vie lapset pallomereen. Jään kannelle kuuntelemaan äänikirjaa (Ozzy Osbournen elämänkerta) ja annan tuulen tuivertaa rastoja hiuksiin. Olen käynyt Tallinnassa kymmenkunta kertaa, mutta aina kaupunki on yhtä ihana.

Tällä kertaa kokeilimme paikallisen ystävämme suosittelemaa hampurilaispaikkaa, Estonian burger factorya. Perinteiden ystävä saa sieltä tilattua hampurilaisensa luomunaudalla ja cheddarilla. Itse kokeilin tonnikalapihviburgeria, joka oli loistava. Meillä oli reissussa viisi lasta ja kolme aikuista, joten ravintolassa huomio meni rehellisesti sanoen enemmän härdelliin kuin makuelämykseen. Ehdin kuitenkin huitaista oman tonnikalaburgerini jossain kukkuluuruun ja pitää-syödä-oikea-ruoka-ennen-jäätelöä-papatuksen välissä. Hyvää oli.

Saimme melkein aviokriisin aikaiseksi paluuaikataulun kanssa. Miehellä meni hermo, kun jatkuvasti nalkutin, että "pitää olla ajoissa satamassa", enkä osannut elää hetkestä. Helmasyntini on aina miettiä askeleen eteenpäin, vaikka tässä hetkessä ja askeleessakin olisi jo tarpeeksi koettavaa. Minuutti sen jälkeen, kun pääsimme satamaan, kuulutettiin suureen ääneen "pääsy laivalle suljettu, laiva lähtee". Juoksimme pitkin sataman putkea kohti laivaa vaunussa itkevien lasten säestämänä ja ehdimme viimeisinä matkustajina laivaan miehistön säälistä. "Mitä minä sanoin! MITÄ MINÄ SANOIN!!!" -marmatusta kuului lopun laivamatkaa.

Ensi kerralla kun mennään Tallinnaan, menemme sinne yöksi tai pariksi. Päivä Tallinnassa on aivan liian lyhyt päivä!

Tallinna
Tallinna
Tallinna


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Matkakokemuksia: Denia, Espanja

sunnuntai 12. elokuuta, 2018 @ 23.03
0
Oletko kuullut koskaan Denian kaupungista? Ei se mitään, en minäkään ollut. Denia on pieni kylä tahi kaupunki Alicantesta tunnin ajomatkan verran pohjoiseen.

Pikkuisen on erilaiset matkakohdekriteerit nykyään lapsiperheenä kuin mitä oli viisi vuotta sitten. Ennen sitä matkusteli sukellusvesien perässä, nyrkkeilyhanskojen kanssa tai metsästi hyviä konsertteja ja muita elämyksiä. Luin Mondoa lähestulkoon lahkomaisesti ja revin elämyksellisimpien paikkojen esittelyt talteen kansioon pinkin muovikuoren sisälle.

Nykyään, tässä elämäntilanteessa, matkakohteen kriteerit ovat

1. Suora lento
2. Kohde max 1h ajomatkan päässä kentältä
3. Majoituksen läheisyydessä lastenallas
4. Majoituksesta max 10min. kävelymatka hiekkarannalle
5. Ilmastointi

Plussaa tietenkin olisi, jos majoituksen lähellä kävelyetäisyydellä olisi kauppa, kuntosali, Guggenheim, Pyramidit, luonnonsuojelualue, shoppailut ja lapsiperheille suunnattu Michelin-ravintola. Mutta koska edellämainittuihin kohteisiin ei kuitenkaan jaksaisi mennä leikki-ikäisen ja vaaperon kanssa, niin tyydyn siihen lastenaltaaseen ja rannan välittömään läheisyyteen.

Tänä vuonna matkakohteemme osui 5/5. Alicanten lähellä sijaitseva Denian kaupunki on kuin Espanjan Tammisaari. Sinne paikalliset menevät mökkeilemään. Rannalla ei ollut yhtään brittituristia eikä korviini kantautunut mitään skandinaavisia kieliä kertaakaan. Kauppakaduilta puuttui täysin turistikaupat feikkilaukkuineen ja t-paitoineen. Denian turistit olivat espanjalaisia, Madridista ja sisämaasta rannalle valuneita mökkeilijöitä.

Denia ei ole suurten nähtävyyksien kaupunki. Mutta on siellä linna. Sinne kun jaksaa kavuta, voi saada hyvän panoraamakuvan kylästä. Elämysten sijaan elämä Deniassa on leppoisaa. Kaupunki on juuri sopivan kokoinen - ainakin tällaisen puolitoistametrisen pirkanmaalaisen pienkaupungin kasvatin mielestä.

Jopa mystisiin mittasuhteisiin kohoava juttu oli, että emme kertaakaan Deniassa saanut pahaa ruokaa. Espanjan turistirannat kun yleensä ovat vallanneet fish&chips -paikat, pizzeriat ja wienerschnitzelit, täällä ne loistivat poissaolollaan. Deniassa joka ravintolassa oli tuoretta kalaa, paellaa, tapaksia ja pinxtoja. Toki Deniasta Mäkkärit ja Burger Kingitkin löytyy, niin kuin joka paikasta nykyään, jos tapakset tuntuvat liian eksoottiselta.

Denia
Denia
Denia
Denia


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Minulla ei ole enää periaatteita

sunnuntai 05. elokuuta, 2018 @ 08.02
0
Hiki tihkuu ohimon huokosista. Ne muodostavat pikkuisia puroja kohti posken karvoitusta. Mies kaataa jäitä oluttuoppiin. Hän katsoo lasiaan, katsoo sitten minuun ja huokaisee.

"Tähän on tultu. Jäitä kaljassa. Mikään ei ole enää pyhää. Minulla ei ole enää periaatteita"


Espanja matkakokemuksia

Sitä on niin helppo huudella, että "meidän perheessä sitten ei syödä eineksiä", mutta kun koittaa se joku peruskeskiviikkoilta, niin töiden ja päiväkodin ja nälän ristipaineessa tulee helposti heitettyä se maksalaatikko ostoskoriin.

Sitä on niin pyhästi vannonut, että meidän makuuhuoneeseen ei sitten ikinä tule tv:tä. Sänky on tehty muita asioita varten. Kunnes huomaa, että sänkyyn on muuttanut vakituisesti pari padia ja kaksi älypuhelinta.

Sitä on niin helppo vannoa, että "ikinä en huuda lapsilleni", kunnes se 3-vuotias vetää oikeista naruista oikeana hetkenä ja sitä kuulee itsensä huutavan lapselle. Joka on muuten yhtä hyödyllistä kuin banaanille huutaisi, että "lopeta olemasta keltainen".

Nämä ja niin paljon kaikkea muuta olen pyhästi vannonut, luvannut, päättänyt, pyörtänyt, lipsahtanut ja rikkonut. Mitä enemmän olen langennut periaatteistani, sitä enemmän olen saanut ymmärrystä muille takinkääntäjille. Olen mokannut itse niin monesti, että turha katsoa muitten mokia muuta kuin armolla. Olen kokenut sen verran kipuja, että osaan nyt paremmin antaa anteeksi.

Mitä periaatteita sinä olet joutunut uudelleen arvioimaan?
Denia

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D