Hanna Paavilainen

Vaari leikkaa vesimelonia ja muita sananlaskuja

söndag 29 juli, 2018 @ 22:43
0
Jokaisella perheellä ja kaveriporukalla lienee omat lentävät lauseensa, jotka juontavat juurensa yksittäiseen tilanteeseen. Nämä sisäpiirivitsit yleensä vaativat selittelyä ulkopuolisille, mutta kaikki perheen sisällä tietävät välittömästi, mitä niillä tarkoitetaan.

Tänä kesänä olen viljellyt kahta sanontaa ylitse muiden.

1. Ole kuin vaari, joka leikkaa vesimelonia.
Sanonta juontaa juurensa kantahämäläiseen talouteen, jossa eräs vaari-ihminen leikkasi vesimelonia zen-buddhalaista meditaatiota muistuttavalla hartaudella, lasten korvakirurgin tarkkuudella ja aamu-unisen kotilon tempolla. Sanonnan kehitteli kyseisen vaari-ihmisen lapsenlapsi niihin tilanteisiin, jos joku osoittaa vähänkään kiirettä tai stressiä.

2. Kävi niinkuin Pekalle Prismassa
Tällä sanonnalla viitataan siihen, kun jollakin hyvin alkaneella tilanteella on paskainen loppu. Kirjaimellisesti. Sanonta pohjautuu tilanteeseen, kun eräs Pekka (nimi muutettu anonymiteetin suojaksi) Prisman kassalla sai yllättävän ripulikohtauksen.

Mitä omia sanontoja teillä on? Kuulisin mielelläni!

Hanna Paavilainen
Hanna Paavilainen


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Lentoon

söndag 22 juli, 2018 @ 20:26
0
Tässä oli monia vuosia, kun en kiinnittänyt minkäänlaista huomiota pääni yllä lentäviin koneisiin, ohi kiitäviin ambulansseihin tai työmaalla ahertaviin nostureihin. Lapsi opettaa huomaamaan asioita, jotka on unohtanut. Se on tärkeää hurrata jokaiselle bongaamalleen lentokoneelle "hyvä! hyvä". Omanlainen rukous kai sekin matkustavien puolesta.

Lennä poikani korkeammalle kuin äitisi koskaan on osannut tai uskaltanut. Se on oma rukoukseni tänään.

Lemminkäisen kallio
Lemminkäisen kallio

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Nakin syönyt koira

söndag 15 juli, 2018 @ 20:10
0
Yläkerran rouvan kanssa olemme innostuneet pihajoogailemaan. Naapurin rouvalla on kasa joogalehtiä, joista aina valitsemme yhdessä sopivan treenin. Viimeksi kuitenkin hänen 4-vuotias tyttärensä piti meille jooga-/mindfullnestunnin. Oli niin väkevä harjoite, että pakko jakaa:

"Mene risti-istumaan. Noin. Laita silmät kiinni. Hyvä.
Ajattele, että pääsi on vaahtokarkki.
Tänään on karkkipäivä.
Hengitä.
Kuvittele, että sisälläsi on koira, joka on syönyt nakin.
Noin. Valmis"

Ehkä vahvin mielikuva onnellisuudesta ja hyvästä olosta pitkään aikaan. Koira, joka on syönyt nakin. Siihen pyritään. Jos minulla olisi häntä, heiluttaisin sitä nyt.

Hanna Paavilainen


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS

Arkijumi

söndag 08 juli, 2018 @ 14:07
0
Rutiinit ovat tärkeä osa arkea. Kun aina ostaa samaa merkkiä juustoa, kulkee aina samaa reittiä päiväkodille tai tekee aina pinaattiletut samalla reseptillä, säästyy aivojen kapasiteettia muuhun toimintaan. Kun kerta kapa on rajallinen, niin on valittava taistelunsa. Joka kerta ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen.

Sitten on sellaisia arkijumeja, joita toistaa vailla mitään järkeä. Niinkuin vaikkapa päiväkotihaku on ollut mielessäni toiminta, joka tapahtuu viivyttelemättä akselilla päiväkoti ---> koti. Ei meillä yleensä ole kotiin kiire eikä mitään odottamassa kotona, mutta kunhan olen vain ajatellut, että tämän askareen pitää tapahtua sutjakasti. Että ei tässä nyt olla mitään haahuilemaan ja lähipellolla kirmailemaan, nyt ollaan matkalla kotiin!

Eräänä päivänä päätin muuttaa tätä arkijumia, joka siis on täysin ja ainoastaan omassa päässäni. Mitä, jos kerrankin vain kaikessa rauhassa hengaisin päiväkodin pihalla ja kotiin mennään lapsen tahdin mukaisesti? Lopputulos:

1. Kuulin päiväkodin poikien hienon yhteiskonsertin äidin-kasvimaalla ja hämä-hämä-häkki.
2. Poimittiin villikukkia maljakkoon. Pihlajanlehdet, päivänkakkarat ja lupiinit näyttävät kauniilta keittiön pöydällä.
3. Lapseni ehti kysyä minulta, miten päiväni on mennyt. Yleensä se on toisinpäin, että minä tenttaan lapselta vastauksia päivän kulusta.
4. 100metrin matka kotiin kesti tunnin verran.
5. 100 metrin matkan aikana ei kertaakaan kitisty.

Mikä on sinun arkijumisi?

Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Ukulele

söndag 01 juli, 2018 @ 14:44
0
Koska raskaana ollessa ja nyt vauva-aikana en ole uskaltanut nyrkkeillä, yht äkkiä elämääni jäi tyhjä aikaikkuna. (Eihän sitä kahden alle 4-vuotiaan lapsen ja yhden koiran kanssa vielä ole tarpeeksi tekemistä, aina pitää joku oma projekti olla!) Olenkin nyt Youtubesta omatoimisesti opetellut ukulelen soittoa. Muutamalla soinnulla ja ala-asteen kantelekokeiluista tutulla kompilla pystyn jo rokkaamaan aika monta lastenlaulua sekä J. Karjalaisen tuotannon läpi. Ei minusta vielä kirjoitella Soundissa otsikoita, mutta keikoilla yleisöni on aina harvinaisen fiiliksissä. Vauva hymyilee ja tempoo jalkojaan sitterissä antaen itselleen vauhtia samalla kun laulan Kolmea cowboyta.

Ukulele on kärsimättömän soitin. Kun viulussa ja puhaltimissa kestää monta oppituntia, ennen kuin osaa edes muodostaa yhden puhtaan äänen, ukulella voi samassa ajassa jo osata Jaakko Kullan ulkoa. Sopii siis minulle hyvin! Jumala antaa minulle tarpeeksi kärsivällisyysharjoitteita päivittäin kahden lapsen muodossa, en tarvitse lisäharjoitteita sillä saralla.

Kuukauden päästä uskaltaudun taas kehään. Naapurit huokannevat helpotuksesta, loppuu tämäkin eiku-eiku-eiku-rämpytys.

ukulele


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Rss RSS
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D