Hanna Paavilainen

Minä olen kaunis?

sunnuntai 20 toukokuuta, 2018 @ 07.22
0
Minulla on vinot hampaat. Silmieni alla roikkuu usein silmäpussit. Olen vähän yli puolitoista metriä pitkä. Selluliitti on salakavalasti päässyt hiipimään takareisiini.

80-luvulla samassa koulussa, kun oli viisi muutakin Hannaa, pojat olivat kehittäneet minulle lempinimen: rumilus-Hanna. En siitä niin välittänyt, mutta se sattui, kun poikaystäväni sanoi, ettei pidä minua kauniina, mutta SILTI on kanssani, koska olen niin hyvä tyyppi. Silloinen paras ystäväni lohdutti minua, että minun pitäisi olla onnellinen, että minulla sentään on poikaystävä, VAIKKA olen tämän näköinen.

Millään mittarilla minua ei hyväksyttäisi missimittelöihin. Mutta omasta mielestäni olen silti aika sievä. On joku muukin ehkä joskus niin sanonut teinivuosien jälkeen. Onkohan se niin, että aikuisena kauneuden näkee hammasrautojen ja finnien takaa? Vai onkohan kauneuskäsitys laajentunut sitten 80-luvun? Nykyään muotilehtien sivuilla näkee kaikenpituista, -mallista ja -näköistä ihmistä.

Kävin yhden kauniin miehen, Esko Eerikäisen, kanssa puhumassa ulkonäköpaineista, podcast löytyy täältä:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/pelipoytapuhetta-podcast-miten-selviytya-ulkonakokeskeisessa-maailmassa-
Taisimme Eskon kanssa päätyä siihen, että ulkonäöllä on väliä. Siinä ei ole mitään uutta auringon alla, sillä ihmiset ovat aina toljottaneet pintaa. Jo Vanhassa testamentissa kuvaillaan ihmisten ulkonäköä monin tavoin. Sen sijaan Vanhassa testamentissa ei löydy sanaa "ruma". Jokainen on Jumalan luotuna omalla tavallaan kaunis.

Esko Eerikäinen Hanna Paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D