Hanna Paavilainen

Pappi kiroilee

sunnuntai 25 helmikuuta, 2018 @ 16.53
0
**VAROITUS**
**Teksti sisältää kirosanoja, jotka saattavat järkyttää herkkämielisempää lukijaa**



Voi jumankekka. En ole ikinä kuullut isäni kiroilevan. Ihan himpurahuitin hieno piirre ihmisessä.

Kun olin pieni, isä hakkasi himskatin paljon halkoja mökillä. Kerran hän löi sellaiseen kehvelin pieneen oksankohtaan, josta kirves ponnahti kauniissa kaaressa vasemman käden etusormelle. "Ai pahus, pitikin sattua!", isäni tokaisi ja se on lähimpänä kirosanaa, jota olen kuullut hänen koskaan sanovan.

Toinen samanmoinen peijooni on anoppini. Himputin hieno ihminen hänkin. Kun hän tulistuu, ei helskutarallat tai jumprahuitit soi, vaan hän sanoo oikein painokkaasti "Voi Perrrhonen".

Silloin, kun itsellä menee hermo, ei siinä riitä taivahan talikynttilät tai hitsipillit. Varsinkin ratin takana kiroilen kuin merimies lomilla. Heristän nyrkkiä ja huudan jummijammia ja jukopliutaa, ehkä vähän terästettynä versioina tosin. En sentään käytä herramajeeraa, sielunvihollisen nimiä tai synnytyselinten nimiä pilkun tavoin lauseessa. Sellainen on jo verbaalisen mielikuvituksen puutetta.

Voi änkeröinen. Voi pahnahinen pahkeinen. Ai hyvät hyssykät ja turkanen sentään. Kökönkökönkökkö ja kilin pieksut.

No niin. Ehkä olen saanut nyt nämä sadattelut ulos systeemistäni, että voin taas alkaa sanailla siivommin.

Mikä on sinun lempikirosanasi?

Tuomiokirkko


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentti*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D