Hanna Paavilainen

Sitku, sitku

lauantai 13 toukokuuta, 2017 @ 20.00
2
Oletko löytänyt vielä poikaystävää?
Mihin aiot pyrkiä opiskelemaan?
Koska aiot valmistua?
Mikä on urasuunnitelmasi?
Joko poikaystäväsi on kosinut? Milloin te menette naimisiin?
Koska aiot palata töihin vanhempainvapaan jälkeen?
Aiotteko hankkia lisää lapsia?


+ + +

Kun joku sanoo "Carpe diem", oksennan salaa suuhuni pikkuisen. Hirveän raskasta on koko ajan elää hetkessä. Sitä paitsi elämänasenteeni ja tapani katsoa tätä maailmaa on vahvasti tulevaisuusorientoitunut enkä osaa muuksi muuttua. Pidän sitä kohtuuttomana vaatimuksena, ettei saisi suunnitella elämää. En osaisi elää niin ja vaikka osaisin, niin se olisi tylsää, sillä etukäteen fiilistely on ainakin puolet huvista!

Viime aikoina olen kuitenkin itse kyseenalaistanut tätä tapaani ajatella. Pienissä jutuissa ehkä suunnitelmallinen mielenlaatuni osoittaa näppäryytensä: olen aika haka tekemään aikatauluja, matkasuunnitelmia ja mitoittaa työntekoani. Enkä pelkää poiketa suunnitelmista - sehän on vain kivaa, kun pääsee suunnittelemaan uudestaan! Mutta isoissa jutuissa kun koko ajan katsoo eteenpäin, ei ehkä näe sitä, mitä on tässä.

Koko elämäni on ollut yhtä sitku -elämää. Sitku pääsen opiskelemaan ja asumaan itsekseni! Sitku valmistun! Sitku saan vakituisen työpaikan! Sitku löydän "sen oikean"! Sitku menen naimisiin! Sitku saan lapsen! Sitku lapsi on tietyn ikäinen, että saa nukkua täyspitkät yöunet! SIT on onnellinen ja elämä on täyttynyt ja kaikki on hyvin. Huomaan myös kysyväni aina ystäviltäni yllä olevia SITKU-kysymyksiä. Ihan niin kuin heidän nykyinen elämäntilanteensa ei olisi täydellinen sellaisena kuin se juuri nyt on. En tarkoita sitä niin, kyllä hekin sen tietävät, aivoni vaan tuntuvat käyvän eri kellotaululla kuin normaalien ihmiset viisarit.

Ja hups. Siinähän se elämä sitten menikin seuraavaa sitkua metsästäessä. Lapsi ei ollutkaan enää vauva, ei ollutkaan enää opiskelija, ei ollutkaan enää villi ja vapaa ja vailla vastuuta. Olin se ihminen, joka oli kokenut sen kaiken, mutta en nähnyt mitään.

Mua on puhutellut jonkun viisaan ajatus, että minun arkeni on lapseni ainutlaatuinen lapsuus. En ehkä halua, että lapseni lapsuus menee ohi siinä, että odotan vain seuraavaa vaihetta elämässä.


coldshoulder
coldshoulder

Cold shoulder -paita @Serpenttiini

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

Kommentteja tähän postaukseen


Vastaus Kommentoineet: Hanna77 02.08.2018 09:46 Todella osuvaa tekstiä! Oletko kuullut Sitku-yhtyeen kappaleen Sitku Anthem? Biisissä puhutaan juuri näistä asioista!
Vastaus: Hanna Paavilainen 05.08.2018 21:07 Kiitos vinkistä, täytyypä kuunnella heti! Ei oo mulle ennestään tuttu.
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D