Hanna Paavilainen

Kuvien takana

tiistai 07 maaliskuuta, 2017 @ 19.47
0
Hän hymyilee leveästi sievä suklaatorttu lautasella edessään.
#helsingintrendikkäinravintola #elämäonihanaa #rakastan

Hän on (taas) jollain upealla kaukomatkalla, lakatut varpaankynnet hohtavat valkoista hiekkaa vasten.
#unelmaloma #kylmästälämpimään

Hän on pussaavinaan uutta laukkuaan. Harjaantunut silmä huomaa merkin, joka kertoo, että lompakko on sen myötä keventynyt yli tuhannella eurolla.
#uusiperheenjäsen #ihanaa #olensenarvoinen #louisvuitton

Skumppapullo ja rivi skumppalaseja.
#parhaassaseurassa #afterwork #tgif

- - -

Tapasin erään ystäväni, jonka elämä näyttää somessa TÄY-DEL-LI-SEL-TÄ. Ja niinhän se onkin! Hänellä on upeita ystäviä (kröhöm, siis minä). Hänellä on työ, jossa hän on superhyvä ja josta maksetaan kivasti ja joka
mahdollistaa mukavia matkoja eksottisiin maihin. Hänellä on kaunis koti ja mielenkiintoisia harrastuksia.

Olen katsellut hänen elämäänsä huokaillen ja - myönnettäköön - vähän kadehtienkin.

Tämän sitten sanoin ääneenkin. Että miten täydellinen elämä hänellä onkaan! Hän nosti kulmiaan merkitsevästi ja puhahti.

Kutsumustyön, hyvien ystävien ja rahan lisäksi on myös ongelmia terveyden kanssa, suruja suvussa, pettymyksiä ja pitkäaikaisten unelmien murskaantumisia.

Jokainen instakuva on silti totta. Hänen elämällä on kaunis puoli. Mutta sitten on se toinen puoli, joka oli rajattu julkisista kuvista pois. Kuinkakohan monen fine dining -ravintolaillallisen taustalla oli yritys piristää itseä vaikeassa elämäntilanteessa?

Tuli mieleen se kerta, kun itse olin keskenmenosta surun murtama ja kun miehen kanssa emme jaksaneet itkeä, niin menimme skumpalle. Laitoinkohan kuvan siitä, kuinka murtuneena istuimme sanattomina sohvalla? Vai siitä, kuinka kilistelimme kuohuviinilaseillamme - edelleen murtuneena, mutta parhaamme mukaan mielialaamme nostamassa.

Joku varmaan tätäkin blogia lukee niin, että onpa huoleton elämä. Ei elämäni ole vaivatonta, mutta olen valikoinut tämän puolen elämästäni muille kerrottavaksi. Täällä ja somessa näytetty elämä on ihan totta: ihan oikeasti elämääni kuuluu paljon etuoikeutettuja nautintoja, mielenkiintoisia ihmisiä sekä huvittavia kommelluksia. Mutta se ei missään tapauksessa ole koko totuus.

Ei instan tai somen tarvitse olla kiiltokuvaelämää, sielläkin saa roso näkyä. Mutta ymmärrän sen hyvin, että jotkut valitsevat sinne vain ne kauneimmat kuvat. Sitä ITSE voi katsoa omaa kuvavirtaansa ja todeta, että on tässä omassa elämässä sentään monta hyvääkin juttua, vaikka joskus tekee niin kipeää, että on vaikea hengittää.

Koskaan ei kannata olla kateellinen. Sillä jokaisella on ne omat juttunsa. Oma elämä. Eikä sitä tiedä yhtään, että millainen se toisen elämän kokonaisuus oikeasti on.
hanna paavilainen

Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D