Käväisimme miehen kanssa Kroatiassa, koska Sinkkonen sanoo, että sopiva määrä olla erossa lapsesta on yö per ikävuosi. Tulkitsen tämän käskyksi, että PITÄÄ olla erossa lapsesta. Mikäs minä THE Sinkkosta vastaan olen väittämään.

Mikäpä muu paikka sopisi parisuhdelomalle paremmin kuin kaupunki nimeltä SPLIT?

Haluan muistaa sen kaiken. Pistaasijäätelön ja tuulenvireen sandaaleihin tottumattomissa varpaissa. Lokakuun lempeän auringon iholla, kapeat kujat, muurit suoraan Game of Thronesista, lämmin käsi alaselällä viilenevässä illassa. Muistan risoton Bokeria kitchenissä and winessa, pastan Makarunissa ja puoli-ilmaisen tuoreen tonnikalan Atlandidassa.

Haluan muistaa vastuuvapauden, kun ei tarvitse huolehtia kenenkään muun syömisistä, päikkäreistä tai viihtymisestä. Sen, kun on aikaa ja energiaa kysyä omalta mieheltään, että mitä kuuluu ja jopa kuunnella vastaus.

Haluan muistaa, kuinka tätä kaikkea arvostaa, kun tietää, että kotona odottaa tiskit ja pyykit ja koira ja rikkinäinen pakastinjääkaappi ja paljon tarvitseva 3-vuotias. Haluan muistaa, kuinka kiire oli hotellilta lentokentälle ja lentokentältä kotiin. Haluan muistaa ripeiden askelien äänen, jotka kuuluivat kun soitimme ovikelloa.

Kel onni on, se onnen kätkeköön, sanoo vanha kansa. Ja on muuten ihan järkyttävän väärässä.


Aamen ja terkkuja,
Hanna