Hanna Paavilainen

Puistokahvakuulailua

perjantai 19 kesäkuuta, 2015 @ 09.25
0
Onni onnettomuudessa ja hopeareunus pilvelle ja sitä rataa.

Kotiäiti lähti salille, kun sali kovasti mainosti lapsiparkkiaan. Siitähän kotiäiti ilahtui. Ooh! Joku muu viihdyttää vauvaa sen aikaa kun nöyryytän rautaa. Tai rauta nöyryyttää minua. Miten näppärää! No salille päästyäni avaan hykerrellen ja toiveikkaana lapsiparkin oven ja mitä näenkään - 13 pientä lasta ja yhden ahdistuneen näköisen hoitajan. No oli siellä pari vähän vanhempaakin taaperoa, mutta useampi ihan pikkuinen. Hoitaja sanoi pahoitellen, että "voi tänne tietysti vielä jättää lapsen, mutta on tässä vähän täyttä..." ja yritti samalla hyssytellä kolmea hysteerisesti huutavaa vauvaa. Juu, morjensta pöytään, sanoi kotiäiti ja lähti kauhistuneena ulos. Vasta autossa kiitäessä takaisin kotiin päin tajusin, että olisi ehkä pitänyt tarjoutua lastenhoitoavuksi, sen verran kaoottiselta se toiminta siellä näytti. Jos olisin ollut hyvä kristitty. No en sitten kuitenkaan kääntänyt autoa takaisin päin. Huono kristitty. Tänäänkin. Armahda Herra. Tänäänkin.

Onneksi kotiäidillä on sellainen joviaali ystävä, jonka voi hälyyttää ulos kahvakuulinensa tällaisen hätätilanteen yllättäessä. Aurinko paisto, vauva viihtyi filtillä ihmetellen koivun lehtiä ja hiki virtasi kahvakuulan kanssa. Heilautukset - askelkyykyt - maastaveto - yhden jalan maastaveto - tuulimylly sekä uusi lempiliikkeeni kahvakuulalla: sumokyykkyhyppy.

Kahvakuula
Kahvakuula
kahvakuula


Aamen ja terkkuja,
Hanna
Tykkää ja jaa

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D