On yksi kansa, joka ylitse muiden on ymmärtänyt jälkiruoan syvimmän olemuksen. Amerikkalaiset. He ovat ymmärtäneet, että koolla ON väliä. Ja että kaikki sopii kaiken kanssa yhteen, mieluiten jos kaikkea on PALJON ja vähän vielä kinuskia päälle.

Käväisin kummipojan luona New Yorkissa ja vähän vahingossa eksyin Magnolia Bakeryyn. Ajattelin, että kyllä kuppikakkujen luvatussa maassa TÄYTYY maistaa red velvet cupcakea. Matkalla kohti kuppikakkuja minut pysäytti juustokakkutiski vaatien, että "syö minut", "syö meidät kaikki!". Kukas minä nyt olen tuollaiseen vaatimukseen kieltäytymään?

Se juustokakku oli maailman ihaninta. Joka palasen jälkeen hoin ystävälleni, että "miten voi olla näin hyvää?!?". Haluaisin syödä sitä viikoittain, kirjoittaa sille oodeja, laulaa sille serenadeja, piirtää sille lipun ja nostaa sen maailman korkeimpaan lipputolppaan. En enää koskaan voi syödä mitään muuta juustokakkua, sehän olisi aivan kun pettäisin sitä!



Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Lisää matkavinkkejä Mondosta