Piti sitten mennä New Jerseyhin asti korkkaamaan nyrkkeilykausi raskauden ja synnytyksen jälkeen. Olihan edellisistä nyrkkeilytreeneistä vierähtänytkin jo puolitoista vuotta! Raskausaikana en uskaltanut nyrkkeillä, sillä laji on niin vaativa kropalle. Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu "vähän" ylivarovaisuudelta. Sitten sektion jälkeen en uskaltanut nyrkkeillä, sillä pelkäsin saavani kehässä sydänkohtauksen huonon kuntoni kanssa.

Paljon on puhetta, miten pääsee eroon raskauskiloista. Omalla kohdalla tämä ei ollut ongelma - ne jäivät käytännöllisesti katsoen synnärille. Minun ongelma oli se, miten saa kunnon takaisin. Otti aikalailla itsetunnon päälle, kun ryhmäliikuntatunnilla ei ihan pysynytkään muiden tahdissa. Salilla ei leuanvedot oikein noussutkaan. Selällään kun makasi, niin ei saanut nostettua jalkoja ylös.

Puoli vuotta sektiosta ja vähitellen olen saamassa kuntoni kuntoon. Henkisesti en ole vielä lopettanut nyrkkeilyä, vaikka oikeasti edellisestä matsista on jo pidempi aika kun haluan myöntää. Josko vielä joskus uskaltaisin kisakehiin? Pystyisinköhän siihen vielä?

Aamen ja terkkuja,
Hanna