Hanna Paavilainen

RIP Tuomas

maanantai 07 heinäkuuta, 2014 @ 08.59
0
Tuomas (nimi muutettu) oli ensimmäinen poikaystäväni. Olin silloin yläasteella ja niin rakastunut kuin vain teinityttö voi olla. Tuomas soitti rumpuja ja oli niiiiin cool flanellipaidassaan, samanlaisessa kuin mikä Kurt Cobainilla oli seinälläni olevassa julisteessa.

Joskus väkevimmätkin teiniromanssit päättyvät. Tuomas ihastui meidän luokan Minnaan tai olisiko se ollut rinnakkaisluokan Elluun ja minä itkin silmät päästäni. Muistan vieläkin, kuinka dramaattisesti itkin vasten Kaisa-ystäväni olkapäätä ja huusin, että "muhun sattuu niin paljon". En uskonut, että olisin ikinä-koskaan-enää-ikinä pystynyt nousemaan sängystä ylös.

Tuomaksen vaikutus minuun on ollut suuri, niin kuin ensimmäiset poikaystävät nyt ovat, mutta erityisesti hän on määrittänyt kantani huumeisiin. Tuomasta nimittäin alkoi joskus Minnan ja Ellun jälkeen kiinnostaa pilven polttaminen. Eikä se tainnut jäädä ihan siihen pelkkään pilveen. Loppu ei ollut hyvä. Tuomas oppi polttamaan murheensa pois. Lääkäriystäväni mukaan ihmisen aivot kehittyvät fyysisesti yli 25-vuotiaallakin ja nuoruusiän huumeilut/juopottelut tulevat vaikuttamaan kognitiivisiin taitoihin, kuten esimerkiksi ongelmien ratkaisuun. Jos nuorena polttaa murheet savuna ilmaan, mitä tapahtuu, kun tulee vastaan niin iso murhe, jota ei ihan niin vain poltetakaan pois?

Tuomaksen takia oma suhtautumiseni huumeisiin on mustavalkoinen ja täysin tuomitseva, vaikka yleensä yritän tuomitsemista välttää. En tuomitse ihmisiä, mutta kylläkin kaiken huumeisiin liittyvän toiminnan.

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun lyhyen kesälomani aikana käväisin Tanskassa ystäviäni tapaamassa. Suurimman osan ajasta olin etelä-Tanskassa, mutta pitihän sitä pääkaupungissakin matkan varrella piipahtaa. Olin lukenut monesta turistioppaasta Christianiasta, "valloitetusta" kaupunginosasta. Siellä tuntui pilven poltto olevan hyväksyttävää ajanviettoa. Olisin halunnut hypätä jokaisen siellä pyörivän turistin kaulaan ja kertoa Tuomaksen traaginen tarina opetuskertomuksena. En kehdannut, niin tein sen sitten täällä.

Christiania
Christiania
Christiania
Christiania


Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D