Hanna Paavilainen

Memento mori

torstai 08 toukokuuta, 2014 @ 15.45
2
Memento mori

Papin työ pysäyttää tasaisesti siihen tosiasiaan, että joskus täältä jokainen lähtee ja mitään ei täältä mukaansa saa. Hautajaisia ei ole ihan joka viikko, mutta kuukausittain.

Ei kuoleman ajattelu säännöllisesti ole masentavaa. Joka kerta se pysähdyttää miettimään, mikä on elämässä oikeasti tärkeää. Joka kerta se pistää arvostamaan sitä, että olen niin elossa kuin olla ja voi.

Sitä peilaa jokaista kuolemantapausta oman elämäntilanteensa kautta: entä jos tuossa olisi äitini, isäni, mieheni, ystäväni, lapseni tai minä itse. Ei voi arvata omien päivien määrää elämässä. Olen haudannut niin nuoria kuin vanhojakin. Se on varmaa, ettei aikaa ole loputtomasti. Sen takia jokainen hetki on ainutlaatuinen ja arvokas.

Mikä sitten elämässä on tärkeää? Olen ollut myös monen kuolinvuoteen vierellä, eikä kysymykseen ole yhtä oikeaa vastausta. Luulen, että oma kysymykseni kuolinvuoteella olisi, että "olenko ehtinyt tehdä tarpeeksi hyvää?". Ainakin elämässä pidän hauskaa ja seikkailen, mutta olenko muistanut auttaa muita? Voi olla, että tulevan perheenlisäyksen myötä tämä kysymys muuttuu.

Kuolevaisuuden muistaminen voi olla liikkeelle paneva voima. Ehdin vielä tehdä elämässäni asioita, joita pidän tärkeänä.

Enkä tiedä teistä, mutta itse ainakin ajattelin yrittää taivaaseen. Jos vain suostuvat päästämään sisään.
memento
memento
memento
memento

Aamen ja terkkuja,
Hanna

PS. Kuvat otettu sukulaisen hautajaisissa, ei virantoimituksessa.

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

Kommentteja tähän postaukseen


Vastaus Kommentoineet: Ilona 09.05.2014 13:15 Hyvä kirjoitus! Carpe diem!!!
Vastaus: Hanna Paavilainen 11.05.2014 11:10 Kiitos <3
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D