Hanna Paavilainen

Käsi ylös virhemerkistä

lauantai 22 helmikuuta, 2014 @ 08.26
0
Tärkeintä ongelmatilanteessa on löytää aina syyllinen. Kun työpaikalla JOKU on unohtanut tärkeän toiminnon, jonka seurauksena talo palaa joko kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti, on tärkeintä pysäyttää kaikki toiminta ja etsiä syyllinen. KUKA se JOKU oikein oli? Kenen vastuulla tämä on? Luoja paratkoon, ei etsitä vesiletkua tai muuta ratkaisua, vaan se syyllinen.

Tämä pätee myös kotona. Paljon nopeampaa, kehittävämpää ja viisaampaa on riidellä, että KUKA viimeksi vei roskat ja KUKA on roskannut eniten, kuin että tarttuisi roskapussiin ja veisi sen 5 metrin päässä sijaitsevaan astiaan.

Kun kaatuu kadulla pyörällä, niin tärkeintä on ensimmäisenä katsoa, että näkikö kukaan. Toiseksi tärkeintä on tarkistaa, mitä kävi pyörälle ja mahdollisesti esineille, jota kantoi mukanaan. Seuraavaksi tarkistetaan vaatteet. Menikö rikki? Tuliko likaa? Viimeiseksi tarkistetaan oma kunto. Jos joku näkee, niin oli oma kunto mikä tahansa, noustaan mahdollisimman tyynesti ylös ja jatketaan matkaa, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Äärimmäistä epäkohteliaisuutta tuossa tilanteessa katsojan roolissa olisi kysyä, tarvitseeko kaatunut apua. Siinähän vallan kaatunut menettää kasvonsa ja illuusion siitä, ettei kukaan nähnyt hänen niin sulokasta pyllähdystään.

Eikä missään nimessä puututa toisten asioihin puolustamalla naista, jota ratikassa spurgu ahdistelee. Eikä auton ratissa pysähdytä antamaan tietä vanhukselle, joka hitaasti yrittää ylittää tietä. Moista nenän tunkemista toisten ihmisten asioihin ei arvosteta.

Miten tämä kirjoitettuna tuntuu jotenkin vinksahtaneelta? Juuri näinhän me toimimme!

Parhain terkuin,
Hanna

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D