Hanna Paavilainen

Väärällä puolella kehää

lauantai 21 syyskuuta, 2013 @ 08.00
2
Aina kun olen nyrkkeilykisoissa katsomon puolella, tunnen olevani väärällä puolella. Tekee mieli tehdä sellainen spiderman/superman -muodonmuutos, niin että repäisisin velcrovaatteet päältä pois ja alta paljastuisi kisa-asu ja hyppäisin kehään ottelemaan. Ei niin, että olisin kertaakaan tehnyt näin, silloin kun oikeasti olen astunut "oikealle puolelle" kehää, mutta jostain syystä aina katsomossa tämä mielikuva vainoaa minua.

Ruskiksen skabat ovat perinteiset nyrkkeilyn salikisat, joista on muodostunut jo legenda. Ruskiksella on skabattu noin kerran kuussa jo vuosikymmeniä. Olen käynyt usein Ruskiksen kehässä molemmilla puolilla ja voin luvata, että taso kisoissa on hyvä, tunnelma aito ja Viipurin nyrkkeilijöiden järjestämät puitteet toimivat.

rusa
rusa
jalat
rusa
rusa
rusa
rusa


Ruskiksen skaboissa on usein aika harras tunnelma. Se naurattaa, sillä näen yhtymäkohtia jumalanpalvelukseen. Molemmissa vakavalla ilmeellä ja hiljaisena seurataan, että mitä siellä kehässä pari ihmistä touhuaa. (Eikö olekin alttarialue vähän kehämäinen kaiteineen?)

Itse nyrkkeilykehässä imen voimaa siitä, että yleisöstä kannustetaan. Taputukset, huudot, tsemppaukset auttavat jaksmaan, kun loppuerästä jo joka paikkaa hapottaa. Niin että rohkeasti vaan siellä katsomossa käsiä yhteen ja herkästi hurraata huutamaan! Ei nyrkkeily mitään golffia ole!

Kirkossakin soisin ihmisille enemmän mahdollisuuksia osallistua - muutenkin kuin vain istumalla penkissä hiljaa. Tosin en haluaisi, että ihmiset käyttäytyisivät samanlailla kirkossa kuin urheilutapahtumassa. En todellakaan toivo kuulevani kirkossa tsemppaushuutoja (varsinkaan viime sunnuntaina Ruskiksella kuulemaani lausetta "HYVÄ! LYÖ SILTÄ PÄÄ IRTI!"), mutta palautetta kirkkokahveilla on aina kiva saada ja kirkolliskehän molemmilla puolilla olisi hyvä korostaa seurakuntalaisen osallistumista.

Jännä juttu muuten, että kirkossa penkillä ollessani ei ole yhtään sellainen olo, että olisin väärällä puolella kehää. Päinvastoin kirkon kehässä on molemmilla puolella sellainen olo, että olen juuri oikeassa paikassa. Saan olla tässä juuri sellaisena kuin olen, ja silti kelpaan Jumalalle.

Ruskiksen Skabat seuraavan kerran 6.10. klo 11 Ruskeasuon Liikuntahallilla. Sisäänpääsy ilmainen. Jumalanpalvelus Korson kirkossa joka sunnuntai klo 10. Sisäänpääsy ilmainen.
Siellä nähdään!


Aamen ja terkkuja,
Hanna

Kirjoita kommentti

Nimesi: * Sähköposti: URL:
Kommentit*

Kommentteja tähän postaukseen


Vastaus Kommentoineet: Timo Heinonen 22.09.2013 18:58 Laitoin tän jo sulle facessa, mutta varmemmaksi vakuudeksi vielä tännekin: Hanna, kiitos tästä hienosta jutusta. Lähetin sen oman seurakuntani kirkkoherralle Annakaisa Rantalalle, joka joskus kahvipöydässä kyseli, miksi nyrkkeily niin kiehtoo minua. En oikein osannut vastata, mutta eiköhän se tästä jutusta valkene. URL: kiitos
Vastaus: Hanna Paavilainen 23.09.2013 13:20 Nyrkkeily tosiaan on kiehtovaa ja sitä on hyvin vaikea selittää sellaiselle, joka ei koskaan ole ollut kehässä!
C7C4ADF6-E91C-41D0-B6C4-FA527F87331D